Tampere toimii vastuuttomasti kasvattaessaan ryhmäkokoja

Tampere toimii vastuuttomasti kasvattaessaan ryhmäkokoja

 

Perusopetuksen ryhmäkokoja aiotaan kasvattaa Tampereella (AL 25.9.). Tuotantojohtaja Kristiina Järvelä perusteli tätä lyhytnäköistä päätöstä sillä, että tutkimukset oppimistuloksista eivät osoita 18-28 oppilasmäärän välillä eroja. Hän jättää mainitsematta, että v. 2010 voimaan tullut kolmiportaisen tuen malli integroi erityistä tukea vaativat oppilaat yleisopetuksen luokkiin kustannusneutraalisti. Opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset tiesivät tuon olevan mahdoton yhtälö ja seuraukset (lue: tutkimustulokset) ovat nähtävissä luokissa ympäri Suomea. Perusajatus integraation taustalla on hieno ja kannatettava, mutta taas kerran rahat onnistuneeseen toteutukseen jäivät osoittamatta. Oppilasaines määrää pitkälti sen, millainen ryhmäkoko on kulloinkin sopiva. Ryhmäkoon maksimimäärä olisikin saatava lakiin, jotta Haminan kaltaiset 78 oppilaan jättiryhmät (HS 19.9.) eivät säästö- ja lomautuspaineissa yleistyisi.

 

Opetusministeriö on varannut kunnille v. 2014-2015 60 miljoonaa euroa opetusryhmien pienentämiseen. Jo tämä päätös osoittaa päättäjien ymmärtävän opetusryhmien koolla olevan merkitystä. Luonnollisesti tuen saamisen edellytyksenä on, että ryhmäkoot eivät tuona aikana kasva. Tampere on saanut tuota tukea 3,5 miljoonaa. Mahdollisesti menetettävän tai takaisin maksettavan osuuden Tampere aikoo kuitata lisäsäästöin! Tätä logiikkaa on mahdoton ymmärtää. Nobel-palkittu taloustieteilijä Jim Heckman on useaan otteeseen osoittanut, kuinka koulutusinvestoinnit varhaiskasvatukseen ja alakouluun tuottavat itsensä takaisin yhteiskunnalle kaikkein suurimmalla kertoimella. Tampereen kaupunki siis näkee opetuksen ja kasvatuksen kulueränä, yrittäen tuottaa sen mahdollisimman halvalla. Ei ole näkemystä tai uskallusta tehdä kauaskantoista arvovalintaa.

 

Eka- ja tokaluokkalaisilta aiotaan säästää ryhmäkoon sijaan ns. jakotunneista. Tampereella ekaluokkaa käyvällä tyttärelläni on kokonaista yksi jakotunti. Se kun säästetään pois, niin ollaan silläkin saralla tilanteessa, jossa enempää ei enää voi ottaa. Kasvatetaanko sitten taas ryhmäkokoja? Opettajan kohdalta tuo yhden opetustunnin vähennys vastaa 12 päivän lomautusta ja jäljelle jäävällä tunnilla on kaksi kertaa enemmän oppilaita.

 

GEMS Education Solutionsin tekemässä vertailussa (4.9.2014) oli mukana 30 OECD- ja sen kumppanimaata. Siinä vertailtiin Pisa-pisteitä ja opettajiin liittyviä kuluja dollareina. Tutkimus osoittaa, että suomalaiset opettajat ovat huipputehokkaita. Työnantaja saa tutkimuksen mukaan Suomessa rahoilleen enemmän vastinetta opettajilta kuin työnantajat missään muussa OECD-maassa. Suomi on 15 viime vuoden aikana saavuttanut parhaat koulutustulokset jokaista käytettyä dollaria kohti, jos mittarina käytetään Pisa-tuloksia. Suomen tehokkuuden salaisuuksiksi kerrotaan suuret ryhmäkoot (viidenneksi suurin OECD-maissa) ja opettajien kohtuulliset palkat. Opetustunteja meillä on OECD:n keskiarvoa vähemmän, mutta työaikaa käytetään työhön jo nyt enemmän kuin sitä on. Opettajien vieteri on siis jo nyt viritetty äärimmilleen.

 

Ryhmäkokokeskustelussa tulisi muistaa myös muut, vielä tärkeämmät asiat, kuin oppimistulokset. Ryhmäkoon kasvaessa opettajan aika yksittäistä oppilasta kohden ja hänen kohtaamiseensa yksilönä vähenee. Laadukas koulutus sopivan kokoisessa opetusryhmässä on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Varhainen opetukseen satsaaminen on varmasti monin verroin halvempaa kuin kalliit korjaavat toimet. Päättäjien on vaikeinakin aikoina uskallettava nähdä tulevaisuuteen.

Koulutuksellisen tasa-arvon pitäisi olla opetuskenttämme peruskiviä. Kuntaliiton kouluikkuna-vertailusta kuitenkin selviää, että oppituntien määrälliset erot ovat peruskoulussa suurimmillaan 450 tuntia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. loviisalainen lapsi käy peruskoulua yhden lukukauden enemmän kuin vaikkapa minimituntimäärän saava helsinkiläisoppilas. Lisäksi tänä vuonna peräti 25 kuntaa lomauttaa opettajia, ja ainakin 60 000 lasta on ilman omaa opettajaa jopa kuukauden ajan. On selvää, että tasa-arvo ei näin ollen toteudu. Perusopetuksen uuden tuntijaon seudullisessa suunnitteluryhmässä eritoten Tampere ajoi pohjaesityksen tehtäväksi minimitunneille, siis mallia, jossa vähempää opetusta ei enää lapsille saa antaa. Tätäkö me tamperelaiset haluamme?

 

Ilmassa on viime aikoina ollut myös hyviä merkkejä. Espoon kaupunki perui ja kevensi koulusäästöjä (HS 23.9.) kuten myös Jyväskylä (KSML 26.9.). Maamme hallitus teki hiljattain  budjettiriihessä samoin. Ilolla tervehdittiin viestiä, että koulutuksen perustaa ei saa murtaa edes taloudellisesti tiukkoina aikoina. Tampereen pormestarin talousarvioesitys julkaistaan 27.10. ja vuoden 2015 talousarvio hyväksytään kaupunginvaltuustossa 17.11. On mielenkiintoista nähdä, millaisen viestin Tampereen kaupunki meille antaa.

Huhtikuun 2015 eduskuntavaalit ovat mitä suurimmassa määrin koulutusvaalit. Vaikuttakaamme äänestämällä koulutusmyönteisiä ehdokkaita.

Matti Helimo

OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja